Mitenkäs elämääni tupsahti Lumi?
Olen Tiina Kangas ja asustelen Lapissa, Rauman kupeessa. Perheeseen kuuluvat lisäksi mies Make, pojat Aki ja Eetu. Koiramme Lumi ja Pingu sekä talon kissa Väiski 12v.
Elämässämme on ehtinyt pyörähtää neljä edesmennyttä koiraa ja tällä hetkellä kotona asustaa Lumi ja Pingu.
Olen Tiina Kangas ja asustelen Lapissa, Rauman kupeessa. Perheeseen kuuluvat lisäksi mies Make, pojat Aki ja Eetu. Koiramme Lumi ja Pingu sekä talon kissa Väiski 12v.
Elämässämme on ehtinyt pyörähtää neljä edesmennyttä koiraa ja tällä hetkellä kotona asustaa Lumi ja Pingu.
Ensimmäinen koirani oli X-rotuinen Jesse, jonka emä oli Saksanpaimenkoira ja isä Dobermann. Pentu tuli meille, kun kävimme "vain katsomassa" miltä tälläinen pentu näyttää ja olimme viikon ajan miettineet, ottaisimmeko oman koiran. Niinhän siinä sitten kävi, että Jesse mukaan lähti, ja olikin mitä upein " se ensimmäinen koira". Kuuliainen ja kiltti! Jessen kanssa minuun puraisi koiraharrastuskärpänen ja aloin tutkiskelemaan eri harrastuslajeja. Ikäväkseni niitä en päässyt vielä Jessen kanssa kovin kokeilemaan, kun Jesse vajaa 1-vuotiaana joutui antautumaan pahalla ruoka-aineallergialle.
Siinä vierähti vuosia miettien minkä koiran haluaisin ja mitä sen kanssa harrastaisin. Hoitokoiria pyörähti vuosien saatossa, pisimpään meillä oli Coton De Tulear "Rölli". Silloin tiesin, että koiran tulee olla suurempi ja paimenkoira.
Vuonna 2004 tuli taloon Saksanpaimenkoira Black Kurt Ava. Avan kanssa tutustuttiin suojeluun ja muihin PK-lajeihin. Ava oli pehmeä, oppivainen ja kuuliainen koira. Mutta ennen kuin kunnolla vauhtiin päästiin, löytyi Avalta (8kk iässä) rakenteellisesti ahdas ristiluukanava. Se leikattiin ja saatiin hieman "lisäaikaa" yhteiseloon. Tosin vähäksi aikaa vain... Avan hermosto oli selässä vaurioitunut jo niin pahasti, että 2-vuotiaana oli Avasta luovuttava.
Kuukausi siinä vierähti ja jo tallusteli kotiin seuraava Saksanpaimenkoira ns. työkoira Arsenaali "Nuka", joka tuli minulle sijoitukseen. Olihan siinä ihmettä kerrakseen, sosiaalinen energiapakkaus, jolta ei vauhti loppunut kesken. Luonnetta roisisti enemmän kuin aikaisemmilla koirillani. Suojelua aloitimme, mutta kun viralliset lonkkakuvat tulivat C/D:nä Kennelliitosta, niin suojelusta jäi jälki ja tottis harrastuksiksi.
Nukan kanssa sitten vihdoin eksyimme RKS:n kentälle ja Janikan vinkkien/neuvojen kera alettiin parantelemaan tottista BH-koetta varten. Nukalla oli kuitenkin edennyt lonkat jo D/E asteelle ja polvet oireilivat pahasti. RKS:n hakuporukkaan menin myös Nukan kanssa.
Oman jännityksen harjoitteeksi ja poikien koiraksi päätimme ottaa pienemmän koiran Basset Hound Hessun Colbaslovers Brave Heart. Hessun kanssa pyörähdeltiin näyttelyissä ja kotiin tuomisiksi mm. 2xSERT ja CACIB. Hessun kanssa on tullut tehtyä Mejää aina välillä mutta kisaamiset jäivät Hessun ollessa usein kipeänä ja tapaturmien jälkeen elpyminen ei aina edennyt odotetulla tavalla. Hessu oli krooninen hiiva, nikama luutunut selästä ja vielä 2013 jäi auton alle. Kesä meni vaihtelevasti oireillen ja syksyllä olivat oireet pahempia. Liikkuminen oli todella huonoa ja aina ei edes lähtenyt mukaan lenkille. Vaikean päätöksen jouduimme jälleen tekemään jonka olisin mieluusti jätänyt tekemättä.
Syksyllä aloin miettimään kolmatta koiraa, joka sopisi harrastuskoiraksi, jonka rakenne ja luonne siihen soveltuisivat parhaiten. Erinäisistä syistä en tohtinut enää Saksanpaimenkoiraa ottaa, vaikka siitä rodusta pidänkin. Janikan ja Liinun työskentelyä olin saanut seurailla niin tottiksessa, kuin hakumetsässäkin ja niin sitten päädyin Bordercollieen.
Rodulle kun olin lämmennyt, tuli
haettua tietoa ja kyselin rodusta Janikalta. Kotona tuli pitkät keskustelut
käytyä, saisinko ottaa kolmannen koiran. Vaikkakin meillä koirat ovat aina
olleet minun kontollani joka tavalla. Nukan jouduin pitkin hampain ja
haikein mielin viemään nukutettavaksi luustovikojen takia. Päätös ei
todellakaan ollut helppo!
Kummasti kuitenkin, kun näin Liinun odotusjajan ja
pienen pienet pennut, tuli pentukuumekin takaisin. Jännitinkin, olisiko pentu Nukan korvike, mutta aikaa ehti hieman kulua ennen kuin Lumi meille tuli.
Sain Lumin meille sijoituskoiraksi ja hyvin ehdoin. Olenkin tyytyväinen koko pakkaukseen, on sosiaalinen, energinen, sopivasti pehmeä, helposti ohjattava ja nyt jo huomaan kuinka Lumi oppii minua nopeammin. Olemme käyneet agilityä ja hakua treenaamassa, näitä harrastamme ehdottomasti jatkossakin. Tokoilemme/tottistelemme melkein päivittäin ja tutustumme myös muihin PK-lajeihin ja paimennukseen.
Lumi on kyllä tehnyt lähtemättömän vaikutuksen oppivaisuudellaan ja viisaudellaan. Jännitti uuden rodun valinta, mutta katunut en ole missään vaiheessa!
pienen pienet pennut, tuli pentukuumekin takaisin. Jännitinkin, olisiko pentu Nukan korvike, mutta aikaa ehti hieman kulua ennen kuin Lumi meille tuli.
Sain Lumin meille sijoituskoiraksi ja hyvin ehdoin. Olenkin tyytyväinen koko pakkaukseen, on sosiaalinen, energinen, sopivasti pehmeä, helposti ohjattava ja nyt jo huomaan kuinka Lumi oppii minua nopeammin. Olemme käyneet agilityä ja hakua treenaamassa, näitä harrastamme ehdottomasti jatkossakin. Tokoilemme/tottistelemme melkein päivittäin ja tutustumme myös muihin PK-lajeihin ja paimennukseen.
Lumi on kyllä tehnyt lähtemättömän vaikutuksen oppivaisuudellaan ja viisaudellaan. Jännitti uuden rodun valinta, mutta katunut en ole missään vaiheessa!
Ovatpa tulleet PK-lajit pysyäkseen meidän lajin kirjoon =)
sekä tämä monipuolinen rotu. Perheeseemme on muuttanut toinen bc, Lumin siskopuoli Pingu.
Mitä sitten kasvattajaan tulee, siis Janikaan, hän on oikea
helmi :) Saamme vinkkejä ja neuvoja paljon, hän asuu lähellä ja olemme hänen treeniporukassa. Treeneissä saamme heti
neuvoja, jos jossain kohtaa tarvitsee, vaikken ehkä itse sitä huomata.
Kiitos vielä Janikalle loistavista koirista ja blogista :)
